Elämän syke kulkee läpi ajan ja paikan


Elämä on arvokas lahja, jonka sielu antaa kokeakseen valon voimistumisen haasteidenkin kautta. Kun matka on kuljettu, on aika kulkea läpi ajan portin ajattomaan tilaan. Kuolema on länsimaissa tabu, eikä siitä puhuta paljoa. Joidenkin maiden kulttuurissa sitä vastoin kuolemaa juhlitaan siirtymänä, sillä maanpäällinen vaellus on päättynyt ja riitti on siirtymä valoon.


Mitä tapahtuu heissä, jotka jäävät jälkeen? Kuolema hiljentää huomioimaan surun. Tunteet kulkevat aalloissa kehon läpi, käyden läpi muistoa, jonka poistunut on jättänyt. Muisti käy läpi kehoa vuosi vuodelta ja suru puhdistaa yhteiset kokemukset. Kyyneleet huuhtovat kehosta saadut kokemukset ja tiivistävät niiden kirkkaimmat hetket rakkauden virtaan, joka ylläpitää muistoa.


Kuljemme spiraaleina läpi maan pisteiden ja kuitenkin kaikkein todellisin osa sisimmässämme on hiljaisuus. Siinä hiljaisuudessa sielu valaisee kokemuksemme ja sen merkityksen läpi ajan ja paikan. Sielu sukeltaa portista rikkinäisen sillan kautta siihen valoon, johon sen juuret kuuluvat. Ykseyteen, jossa kaikki on samassa hetkessä ja mikään ei eroa toisesta. Tietoisuuden ääretön valo. Tieto ja rakkaus. Kaikki yhtä.


Menneet elämät ovat kuin kirja, jota selata. Eri elämien välillä sielu tarkastelee kulkemaansa matkaa ja oppeja. Elämän seuraava askel suunnitellaan sen tarkoituksenmukaisuutta silmällä pitäen. Sielut eivät kulje lineaarisesti ajasta toiseen vaan valitsevat sen hetken ja paikan mikä parhaiten opettaa haasteiden läpi. Kun kaikki olemassa koko ajan, jopa sielun elämät niin se sukeltaa niihin missä oppi elämästä on heikoin.


Kuolema on siirtymä tasolta toiselle. Matkan päättyessä olemme kaikki yhtä rakkauden olemusta, jossa ohjaudumme hyvyyteen. Sellaiset sielut jotka ovat kiertäneet maapallon opinnoissa useasti kerraten taitojaan, muistavat menneet elämänsä ja niiden kokemukset. "Koulu" on täysin vapaa-ehtoinen tiettyyn pisteeseen saakka. Kirkas lepo, jossa voimme voimaantua, levätä ja irtautua maailmasta, luo tilan, jossa tarkastella kokemuksen tuomaa valoa. Rakkaus on ikuisuuden tila, jossa on kaikki ja ei mitään. Se sallii sielun irtautua niistä kiinnikkeistä joita sillä on maan päälle. Menneiden elämien taakat, ihmissuhteet ja oppitunnit. Sielu voi halutessaan vaeltaa vielä maan päällä niin kauan kunnes, se on valmis irtautumaan kokonaan valoon. Se käy menneissä kokemuksissa, ihmissuhteissa ja tiloissa sukeltaen ees taas kunnes ei enää palaa.


Rakkauden tila on ikuinen, se on olemassa kaikille meille, jotka olemme olemassa sille. Kun läheisemme siirtyy ikuisuuden tilaan, se pysäyttää elämämme spiraalin ja kutsuu tarkastelemaan itseä rakkauden valossa. Suru liikkuu kehossa aalloissa ja kutsuu näkemään tarkoituksen. Jokaisen elämällä on tarkoitus. Luomisen tilan vapaa tahto antaa ymmärrystä ja auttaa näkemään valintojemme seurauksia. Hiljaisuudessa voimme ymmärtää.


Ja kun surun aalto on puhdistanut meidät siitä, jossa elimme harhassa tai tarvitsimme oppia toisen ihmisen kautta, voimme jatkaa rakkauden luomista todeksi itsemme kautta.


Kuolema voi olla monenlainen kokemus. Joskus läheinen poistuu elämästä ja joskus ero luo tilaa kokea irtautuminen tutusta ja turvallisesta. Sielut valitsevat eron tien silloin, kun yhdessäolo ei enää opeta mitään. Eron jälkeinen prosessi on kuitenkin sama suru. Ihmissuhteiden peili antaa meille kokemuksen ykseydestä ja mitä läheisempi tai useammin kohdattu sielu on kanssamme luomassa, sen voimakkaampi tunne hänen poistumisestaan on.


Tutut sielut valitsevat kulkea yhdessä, joskus hetken ja joskus koko elämän. Kaikkien sielujen kanssa emme ole synkronissa, emmekä avaudu rakkauden kokemukselle yhtä herkästi. Jotkut sielut ovat tuttuja, jotka ovat kulkeneet kanssamme monissa elämissä. Rakkauden luomista harjoitellen kohtaamme heitä uudelleen, kunnes silta rakkauteen on horjumaton. Saatamme valita mitä haasteellisimmat kokemukset tutun sielun kanssa. Valitsemme eri roolien välillä, puolisoina, vanhempina, ystävinä tai vihamiehinä.


Kun on aika erota, käymme timantin läpi kaikkien kokemustemme summan, kirkastaen oppimaamme. Voi olla että olemme sovittaneet kokemaamme vääryyttäå tai aiheuttamaamme surua. Sielut pyrkivät aina luomaan sellaiset olosuhteet, joissa menneet kokemukset auttavat ymmärtämään rakkauden luomista. Siten voi olla hyödyllistäkin tarkastella tätä elämää menneiden elämien kautta ja ymmärtää siten omaakin käytöstä. Roolien vaihtuessa haluamme nähdä eri tunteiden kautta kokemukset eri näkökulmasta. Jos olet ollut pettäjä niin nyt opit petettynä olon tunteen. Kun balanssi syntyy, kokemus luo ymmärrystä irtautua niistä tunnekuormista, joita mennyt elämä jätti jälkeensä.



Joskus kohtaat ihmisen, jonka tunnistat heti. Tiedät, että välillänne on sopimus kokea jotakin yhdessä. On opittavaa, sovitettavaa tai vapautettavaa. Kun astut suhteeseen tutun sielun kanssa, tiedät että oppitunti on alkanut.


Miten sitten eroavat karmalliset, oppimiseen sidotut suhteet vapaista suhteista? Niiden tunnekuorma on erilainen. Tarkastellessasi omaa suhtautumista toiseen osapuoleen löydät vastauksia. Oletko huumaantunut "en voi elää ilman häntä" tai onko suhtautumisesi välinpitämätöntä? Kaksoisliekkisuhteiden egon kuoleman oppiminen voi olla suurin haaste kautta elämän aikalinjojen. Persoonan on vaikea ymmärtää erillisyyttä kaksoisliekin seurassa, ja juuri siksi se takertuu egomaisin tavoin kaksoisliekkiin.


Kaksoisliekki oli yhtä kanssasi silloin kun sielut olivat vapaassa virtauksessa jumaluuden ja ihmiskunnan välillä. Kun yhteys rikottiin sielut pirstaloituivat ja joutuivat palaamaan vailla ymmärrystä jumaluudesta pimeyteen. Aikasyklien muodossa ne kiersivät kehää etsien kipinää, jossa tunnistaisivat toisen puoliskonsa, jonka kautta yhteys jumaluuteen olisi mahdollinen. Jumalsillan muisto saa karmallisen polun päättymään ja polariteetin ymmärrys purkaa menneisyyden karman ja vapauttaa kierrosta. Ihmiskunta joutuu etsimään tiensä takaisin jumaluuteen. Siten kaksoisliekki -yhteyttä on syystäkin etsitty ja odotettu. Kertoohan se siitä, että sielu on vapauttanut osansa karmaa ja on valmis tunnistamaan osansa jumaluudesta.



Uuden ajan vapaissa suhteissa kuljetaan harvoin enää ääripäissä, ja se helpottaa rakkauden tarkastelua. Uuden ajan suhteisiin valitaan mahdollisesti samaa sieluperhettä oleva kumppani tai parisielu. Ykseys, ystävyys, kirkkaampi rakkaus, vailla omistamisen taakkaa vapauttaa tuntemaan universaalimpaa kokemusta rakkaudesta. Ehkä erona on juurikin tunne siitä, että ei olla erillisiä, kuten joskus kaksoisliekkisuhteessa, erillisyyden luoma tuska saa koko ajan hakeutumaan kiinni, egon pelot heräävät, koska persoona ymmärtää, että menetyksen mahdollisuus on todellinen, kuten se olikin kun ihmiskunta irrotettiin valoyhteydestä. Kaksoisliekit ovat kiertäneet eri aikojen saatossa elämän kiertoradoilla kerätäkseen ymmärrystä polariteetista -hyvästä ja pahasta -valosta ja pimeydestä, joka muistuttaa heitä ykseyden lisäksi erillisyydestä. Kun kaksoisliekit palaavat yhteen, he valmistelevat matkaa takaisin ykseyteen ja valaistumiseen. Voi olla että tällainen suhde on hetkellinen ja polariteetin mukaisesti ykseyden kokemukseen kuuluu polariteetin, erillisyyden syvä ymmärrys. Erillisyydestä vapauduttua kaksoisliekin avulla sielu alkaa matkan valaistumiseen ja irtautuu siitä sillasta, joka egon kautta sitoo hänet polaarisiin kokemuksiin. Ykseyden kokemus on rakkaus kaikkien sielujen välillä, vailla eriasteisia sävyjä. Sielun jumalkipinä syttyy ja hän kokee jumaluuden, ja ykseyden kaikkialla. Syvä ymmärrys siitä, että ei ole erillinen vapauttaa karmasuhteiden kierrosta. Kaksoisliekistä tulee osa ykseyttä eikä polariteetin toinen silmukka. Sielu ymmärtää erillisyyden harhan luovan haasteita ja oppii luopumaan persoonasta ja vapautuu valon kokemukseen.


Ykseyden kokemukseen pohjaama luottamus on saattanut syntyä jo ensi hetkestä, ja yhteenkuuluvaisuuden keveä ilo laajenee ulottumaan muunkin elämän osa-alueille. Karmavapaa suhde on elämää tukeva, ravitseva, helppo ja valmistaa sielua irtautumaan niistä haasteista, joiden oppimista se ei enää tarvitse. Persoona ei enää opettele olemaan irrallinen, vaan syventyy tutkimaan ykseyden tunnetta suuremmassa mittakaavassa. Se ei takerru kokemukseen romanttisesta rakkaudesta vaan luo kumppanuutta, rauhaisampaa rakkautta, jossa opetellaan ymmärtämään, että erillisyyden harha on harhaa. Kaikki ihmissuhteet opettavat ykseyteen ja elämän, kuoleman, eron ja yhteen tulemisen leikki on ikuinen muutos.










5 views